Ympäristövaikutukset

MELU
Tuulivoimalan äänitehotasosta siivet tuottavat 65%, vaihteisto tuottaa 30% ja generaattori ja jäähdytys 5%.

Tuulivoimalan (3-5 MW) äänitaso on tyypillisesti noin 105 dB(A).

Tuulivoimalan tuottama ääni vaimenee seuraavasti etäisyyden kasvaessa (Tuulivoiman projektiopas, s. 72):

  • kun etäisyys laitoksesta on 100 m, äänitaso on 51 dB(A)
  • kun etäisyys laitoksesta on 200 m, äänitaso on 45 dB(A)
  • kun etäisyys laitoksesta on 300 m, äänitaso on 41 dB(A)

Ympäristöministeriö on antanut tuulivoiman ulkomelutasolle seuraavat suunnitteluohjearvot

  • vakituiseen asumiseen ja vapaa-ajan asumiseen tarkoitetulla alueella päiväaikaan 45 dB(A) ja yöaikaan 40 dB(A)
  • muilla alueilla ei sovelleta näitä arvoja

VÄLKE
Auringon paistaessa tuulivoimalan taakse syntyy varjoja, kun tuulivoimalan roottori pyörii siipien liike aiheuttaa liikkuvan varjon. Tätä vaikutusta kutsutaan välkevaikutukseksi. Tämän välkevaikutuksen voi havaita enimmillään 1-2 km päähän tuulivoimalasta. Välke on kuitenkin havaittavissa vain aurinkoisimpina päivinä ja vain tiettyinä tunteina vuorokaudessa. Suomessa ei ole määritelty välkevaikutukselle raja-arvoja tai suosituksia (Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, s. 61).

Suomessa raja-arvot välkevaikutukselle ovat 8 h vuodessa.

ETÄISYYS MAANTIESTÄ
Liikennevirasto suosittelee ohjeessaan turva-alueeksi suhteessa julkiseen maantiehen, jolla nopeurajoitus alle 100 km/h minimietäisyyttä (Liikenneviraston ohjeita 8/2012):

  • tuulivomalan kokonaiskorkeutta (torni + siivenpituus) + maantien suoja-alueen leveys (20-30 m)
  • esim. 161 m + 79 m + 30 m = 270 m

Pääteillä, joilla nopeusrajoitus on 100 km/h tai yli, suojaetäisyys on 300 m maantien keskiviivasta (Liikenneviraston ohjeita 8/2012).

LINNUT   
Tuulivoiman aiheuttamat vaikutukset linnustoon voidaan jakaa sekä suoraan että epäsuoraan vaikutukseen. Nämä linnustoon kohdistuvat  vaikutukset määritellään seuraavasti:

1. Suora vaikutus
Suora vaikutus tarkoittaa törmäysriskiä, jonka tuulivoimala aiheuttaa linnustolle. Linnut kuitenkin näkevät ja kuulevat tuulivoimalan kaukaa, joten törmäysriski on arvioitu hyvin alhaiseksi (Koistinen 2004, s. 20):
“… mielivaltaisella paikalla Suomessa törmäysmäärän suuruusluokka on 1 lintu vuodessa voimalaa kohden.”
Kuitenkin tuulivoimalan sijoittaminen linnuston muuttovirtojen keskittymiin tai kosteikoille, jotka toimivat linnuston levähdysalueina, nostaa törmäysriskiä korkeammaksi.

2. Epäsuora vaikutus
Epäsuora vaikutus tarkoittaa tuulivoimalan vaikutusta paikallisen linnuston pesimiseen, ruokailuun ja yöpymiseen. Epäsuora vaikutus on alhainen, koska tuulivoimala ei yleensä vaikuta merkittävästi paikallisen linnuston pesimiseen, ruokailuun ja yöpymiseen (Koistinen 2004, s. 28). Tuulivoimalalla on kuitenkin haitallinen vaikutus linnustoon, jos tuulivoimala rakennetaan suoraan linnuston pesimis- tai ruokailupaikalle.

Lähteet:

Baring-Gould, I., Tallhaug, L., Ronsten, G., Horbaty, R., Cattin, R., Laakso, T., Durstewitz, M., Lacroix, A., Peltola E. & Wallenius T. (eds.) 2010. Recommendations for wind energy projects in cold climate. VTT working paper 151. VTT 2010.
Koistinen, J. 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Helsinki 2004.
Tuulivoimalaohje. Ohje tuulivoimalan rakentamisesta liikenneväylien läheisyyteen. Liikenneviraston ohjeita 8/2012.
Tuulivoiman projektiopas. Motivan julkaisuja 5/1999. Helsinki 1999.
Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012. Helsinki 2012.